Tulosta

Elinvoimainen elintarviketeollisuus kaipaa toimia suunnan kääntämiseksi

Perinteisesti elintarviketeollisuus on ollut hyvin suhdannevakaa ala, johon talouden heilahtelut eivät ole juurikaan vaikuttaneet. Ihmiset syövät, juovat ja käyvät kaupassa, olipa taloustilanne mikä tahansa. Viime vuosina elintarvikealallakin kasvu on kuitenkin hidastunut ja suunta on ollut alaspäin.  Mistä näin suuri muutos oikein johtuu?

”Taloudellisen tilanteen vakavuus alkaa nyt näkyä myös elintarviketeollisuudessa. Kansantalouden ja ostovoiman heikentyminen näkyvät nyt ruokakaupassa tehdyissä valinnoissa”, toteaa Heli Tammivuori, Elintarviketeollisuusliiton kaupallisista ja kilpailuasioista vastaava johtaja.

Elintarviketeollisuuden tekemästä kannattavuus- ja myynninkehityskyselystä ilmenee, että joka toisella alan yrityksellä kannattavuus on alentunut, ja joka toisella kotimaan myynti on laskenut.
”Kuitenkin on myös sellaisia yrityksiä, joilla myynti noussut ja kannattavuus parantunut. Niissä yrityksissä on uudistettu strategiaa ja nähty mahdollisuuksia, joissa on vähemmän kilpailua ja enemmän kysyntää. Kyselyn mukaan myös sopeuttamista on tapahtunut paljon”, Heli Tammivuori kertoo.

Lihanjalostuksessa melko hyvältä kannattavuuden tasolta on päädytty lähelle kriittisiä tasoja operatiivisessa kannattavuudessa. Leipomoalalla sijoitetun pääoman tuottoaste on edelleen heikko, mutta ala näyttää viime vuonna pystyneen parantamaan operatiivista kannattavuuttaan liikevaihdon laskusta huolimatta. Maitotaloustuotteissa katteet ovat hyvin alhaiset, ja viime vuosi oli edellisiäkin heikompi.

Osalla elintarvikealan yrityksistä on ylletty keskimääräistä tasoa parempaan kannattavuuteen, esimerkiksi muiden elintarvikkeiden, juomien sekä mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistuksessa. Makeisvero on pudottanut puolestaan makeistoimialan liikevaihtoa.

Monet muutokset vaikuttavat elintarvikealaan

Vielä vuoden 2008 notkahduksessa elintarvikeala pärjäsi hyvin, mutta vuodesta 2011 alkaen elintarvikealallakin on oltu laskusuunnassa, mitä ei kuitenkaan voi selittää pelkällä taloudellisella tilanteella.

Heli Tammivuoren mukaan elintarviketeollisuuden näkymiin vaikuttaa tällä hetkellä globaalin taloustilanteen lisäksi kolme muuta tekijää.

”Venäjän tuontikiellot eläinperäisille elintarvikkeille tyrehdyttivät Venäjän-vientiä, ja siitä puolestaan on seurannut raaka-aineiden ylituotantoa muun muassa maidon ja sianlihan osalta. Toiseksi kuluttajien ostokäyttäytymisessä on tapahtunut merkittävä muutos: globaali talouden ja kasvun heikentyminen vaikuttaa siten, että ruokakaupassa harkitaan tarkemmin, mitä ostetaan, ja kaupassa käydään harvemmin ja ostetaan kerralla enemmän. Kokonaisostot ovat kuitenkin pienentyneet. Myös kuluttajien ympäristötietoisuus on kasvanut, ja kotitalouksissa halutaan minimoida ruokahävikkiä. Nämä muutokset ovat avanneet kilpailuedun halpaketjuille, mihin päivittäistavarakauppa on vastannut aloittamalla hintakilpailun, jonka ajoitus on huono muutenkin heikkenevässä taloustilanteessa”, Heli Tammivuori kuvailee.

Kuluttajahintojen raju alentaminen vaikuttaa brändituotteiden hintamielikuvaan, ja kuluttajan käsitys siitä, mitä ruuan tekeminen maksaa, hämärtyy.  Hintojen alentamisen seurauksena elintarvikeyritysten mahdollisuudet innovoida ja tuoda uusia tuotteita markkinoille voivat heikentyä. Siten ilmiö voi pitkällä tähtäimellä heikentää myös kuluttajien etua. Jos kilpaillaan pelkällä hinnalla, näkyy se ennen pitkää myös valikoiman kutistumisena ruokakaupoissa. Varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset ovat vaikeuksissa, kun normaalihintaisten tuotteiden kysyntä seisahtuu.

”Hintojen alentaminen johtuu päivittäistavarakaupan markkinaosuustaistelusta ja on kaupan yritysten strateginen valinta. Keskittynyt kaupan rakenne ja muun muassa pitkät valikoima- ja hinnoittelujaksot johtavat siihen, että myös elintarviketeollisuus ja maataloustuottajat ovat joutuneet kilpailun rahoittajiksi.  Toistaiseksi markkinaosuustaistelu ei ole saanut aikaiseksi kasvua. Toivoisin, että kauppa keskeisenä toimijana keskittyisi toimenpiteisiin, jolla kakkua ei vain jaettaisi, vaan ensisijaisesti pyrittäisiin kasvattamaan”, Tammivuori toteaa.

Kilpailukyvyn ja kotimarkkinakysynnän nostaminen elintärkeitä

Heli Tammivuori peräänkuuluttaa päättäjiltä toimia, joilla kotimarkkinakysyntään voitaisiin vaikuttaa positiivisesti. Lisäksi pitäisi tehdä kustannustehokkuutta ja kilpailukykyä parantavia toimenpiteitä.

”Valtiovallan ei pitäisi asettaa kilpailua häiritseviä veroja – kuten vaikkapa makeisvero ja pakkausvero, jotka lankeavat monille tuotteille päällekkäisinä. Suomessa myös muuta sääntelyä pitäisi keventää. Esimerkiksi valmistajia velvoitetaan raportoimaan viranomaisille lukuisia kertoja tuotannon eri vaiheissa. Tuontielintarvikkeet säästyvät näiltä ylimääräisiltä raportointikustannuksilta, mikä tuo niille selkeää hintaetua. Korkea tuoteturvallisuus on tärkeä asia, mutta se ei saisi rasittaa kilpailukykyä”, Tammivuori perustelee.

”Pienillä ja keskittyneillä markkinoilla kilpailua voidaan edistää. Hyvä uutinen on se, että Elintarviketeollisuusliiton tekemän kyselyn perusteella elintarvikealan yritykset haluavat investoida – taloudellisesta tilanteesta huolimatta! On myönteistä, että Suomessa halutaan edelleen valmistaa ja tarjota kuluttajille kotimaassa valmistettuja elintarvikkeita. Olisi tärkeää, että kotimainen säädösympäristömme olisi ennakoitavampaa ja kohtuullisempaa, jotta investointihalukkuus Suomeen säilyisi jatkossakin”, Tammivuori summaa.

Lisätiedot: Heli Tammivuori

ETL:n kokoama Elintarviketeollisuuden talouskatsaus kertoo, mihin suuntaan alan talous kehittyy.
Katso Elintarviketeollisuuden talouskatsaus 3/2015.
Jaa
» Palaa etusivulle